Heinä- ja elokuussa 2023 Nigerissä ja Gabonissa tehtiin vallankaappaukset, jotka nostivat jälleen kerran tämäntyyppiset tapahtumat esiin. Jos tarkastellaan vallankaappausten kehitystä maailmanlaajuisesti vuodesta 1950 tähän päivään asti, vallankaappaukset ovat keskittyneet Afrikkaan 2000-luvun alusta lähtien. Tämä suuntaus on vahvistunut erityisesti viimeisten viiden vuoden aikana.
Afrikan merkitys vallankaappausten historiallisessa kehityksessä maailmanlaajuisesti
Vuoden 1950 ja syyskuun 2023 välisenä aikana 97 maassa rekisteröitiin 491 vallankaappausta, joista 245 onnistui. Latinalainen Amerikka (29%) ja Afrikka (44%) erottuvat alueina, joissa on ollut eniten vallankaappauksia. Afrikassa on 1990-luvulta lähtien tapahtunut järjestelmällisesti enemmän vallankaappauksia kuin muualla maailmassa. Viime vuosikymmenen aikana nämä yritykset ovat onnistuneet aiempaa paremmin. Tämä koskee pääasiassa Sahelin aluetta.
Cofacen poliittista ja sosiaalista haavoittuvuutta kuvaavan indeksin kehitys Sahelin [1] alueella vuosina 2008-2014 poikkeaa selvästi maanosan muiden maiden kehityksestä, ja se on kasvanut selvästi vuodesta 2012 lähtien. Aseelliset konfliktit ja erityisesti terrorismin torjuntaan liittyvät sotilasoperaatiot sekä alueellinen epävakaus ovat lisänneet sosiaalisia ja poliittisia jännitteitä.
Julkinen kehitysapu on ratkaisevan tärkeää monille Afrikan maille
Monet Afrikan maat kärsivät kasvavasta köyhyydestä ja suuresta velkaantumisesta. Tilannetta pahentaa se, että rahoituksen saanti on heikentynyt korkojen nousun vuoksi, vaikka rahoitustarpeet ovat edelleen suuret. Tässä yhteydessä julkisella kehitysavulla (Official Development Assistance ODA) voi olla ratkaiseva merkitys.
Julkinen kehitysapu on edelleen merkittävä osa bruttokansantulosta (bkt) joissakin edunsaajamaissa. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa julkisen kehitysavun nettomäärä oli 3,4 prosenttia bkt:sta vuonna 2021 ja 4 prosenttia vuonna 2020 [2]]. Malissa se oli vuonna 2021 noin 1,4 miljardia Yhdysvaltain dollaria eli 30 prosenttia valtion kokonaisbudjetista. Nämä siirrot vaihtelevat kuitenkin merkittävästi maittain ja vuosittain.
Julkinen apu on myös strateginen väline avunantajamaille.
Useat avunantajamaat ja kansainväliset järjestöt ovat päättäneet keskeyttää avunannon rangaistakseen demokratian periaatteiden noudattamatta jättämisestä. Tämä koskee esimerkiksi Ranskan Nigerissä ja Burkina Fasossa meneillään olevien julkisen kehitysavun[3] hankkeiden tuen keskeyttämistä vuonna 2023.
Jos tarkastellaan julkisen tuen vaihtelua onnistuneen vallankaappauksen jälkeen, voidaan todeta, että kylmän sodan aikana (1950-1989) OECD:n [4] kehitysapukomitean avunantajamaat eivät järjestelmällisesti rankaisseet onnistuneita vallankaappauksia vähentämällä tukea. Itse asiassa ne käyttivät sitä taloudellisena ja poliittisena välineenä säilyttääkseen vaikutusvaltansa kehitysmaiden mahdollisiin liittolaisiin. Tämä päti erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Vuosina 1990-2010 onnistuneet vallankaappaukset johtivat avun merkittävään vähenemiseen, mikä osoittaa, että avunantajamaat rankaisivat vallankaappauksia entistä säännöllisemmin.
Viimeisimmällä kaudella (2011-2021) avun vaihtelut näyttävät kuitenkin lähestyvän kylmän sodan aikaisia vaihteluita. Moninapaisessa ja pirstaloituneemmassa maailmassa, jossa kansalliset ja kilpailevat geostrategiset edut ovat jälleen esillä, avunantajamaiden käyttäytyminen saattaa muistuttaa yhä enemmän ennen vuotta 1990 nähtyä käyttäytymistä.
Tämä uusi maailmantilanne saattaa rajoittaa erityisesti länsiblokin julkisen avun käyttöä keinona painostaa vallankaappauksiin syyllistyviä tahoja. Näillä toimijoilla on mahdollisuus lähestyä Afrikassa jo läsnä olevia suuria nousevia maita selkeillä diplomaattisilla ja kaupallisilla strategioilla.
Lataa koko analyysi ja lue lisää.
[1] Sahel = Burkina Faso, Mali, Mauritania, Niger, Sudan ja Tsad
[2] https://data.worldbank.org/indicator/DT.ODA.ODAT.GN.ZS?locations=ZG
[3] Lukuun ottamatta humanitaarista apua, muutamia samankaltaisessa tilanteessa oleville väestöryhmille suunnattuja erityishankkeita ja tiettyjä hankkeita, joita kumppanit toteuttavat monenvälisellä rahoituksella (joiden keskeyttäminen voi aiheuttaa oikeudellisia riskejä), riippumattomat organisaatiot, kuten paikallisviranomaiset, yliopistot ja kansalaisjärjestöt, voivat jatkaa yhteistyötään ilman valtion taloudellista tukea.
[4] OECD = Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö
