Maailmankauppa on siirtymävaiheessa, sillä ”globaalin kylän” aikakausi on päättymässä ja sen osuus maailman BKT:stä on jämähtänyt paikoilleen. Geopoliittiset mullistukset Ukrainasta Lähi-itään lisäävät pirstaloitumista, kun taas ”ystävien suosiminen” ohjaa liittoutumiin perustuvaa kauppaa uudelleen. Liitäntämaat nousevat ja uusia kauppareittejä syntyy, mutta Yhdysvaltojen ja Kiinan kaltaiset suurvallat ovat edelleen vahvasti riippuvaisia toisistaan. Globalisaatio järjestäytyy uudelleen sopeutuakseen lisääntyvään protektionismiin.
Geopoliittiset kilpailut vahvistavat virtojen alueellistumista.
Globalisaatio on kärsinyt viime vuosikymmenen aikana monista häiriöistä. Donald Trumpin kaltaisten johtajien käyttöön ottamat kaupan esteet ovat rikkoneet protektionismin tabun, ja Ukrainan ja Lähi-idän sotien kaltaiset aseelliset konfliktit häiritsevät perinteisiä kauppareittejä. Trumpin mahdollinen paluu Valkoiseen taloon uhkaa sytyttää uudelleen täysimittaisen kauppasodan erityisesti Kiinan kanssa, jolloin vaarana on jopa 60 prosentin tullimaksut kaikille tuontituotteille.
Samaan aikaan Bidenin hallinnon esittämillä aloitteilla, kuten inflaation vähentämistä koskevalla lailla (Inflation Reduction Act) ja mikrosirulailla (Chips Act), pyritään palauttamaan strategisia teollisuudenaloja, jotta Yhdysvaltain riippuvuutta Kiinasta voitaisiin rajoittaa, mutta samalla säilytetään vuonna 2018 käyttöön otetut tullit. Tämä on merkki suurvaltojen yleisestä suuntauksesta vähentää taloudellista keskinäistä riippuvuuttaan, mikä ruokkii globaalien arvoketjujen pirstoutumista.
Samaan aikaan Kiina, jota pidetään keskeisenä toimijana maailmanlaajuisissa toimitusketjuissa, näkee myös Yhdysvaltojen kanssa käymänsä kaupan hidastuvan, sillä kuukausittaiset kauppavirrat näiden kahden jättiläisen välillä ovat laskeneet 20 prosenttia vuoden 2021 huippuvuodesta.
Pelkästään Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteiden lisäksi geopoliittisten blokkien (yhtäältä länsiliittoutuneiden blokki, toisaalta maat, jotka eivät tuominneet Venäjän hyökkäystä Ukrainaan) välinen kauppa supistuu merkittävästi - paljon jyrkemmin kuin ”blokin sisäinen” kauppa (ks. kaavio).
Maailmankauppa, joka taipuu, mutta ei taitu
Näistä mullistuksista huolimatta maailmankauppa ei ole romahtamassa, vaan se järjestyy uudelleen. Merkkinä tästä on ”liitäntämaiden” eli kolmansien maiden, jotka toimivat suurvaltojen välisinä yhdyssiteinä, nousu. Vietnamin ja Meksikon kaltaisista maista on tulossa strategisia yhdyskäytäviä, jotka valtaavat markkinaosuuksia kiinalais-amerikkalaisissa toimitusketjuissa.
Euroopan pakotteiden vuoksi Venäjä on käyttänyt uusia kauppareittejä, kuten Pohjoista merireittiä, ohjatakseen öljynvientinsä Kiinaan. Geopoliittiset jännitteet muuttavat siis tuotteiden määränpään lisäksi myös niiden kuljettamiseen käytettäviä infrastruktuureja.
Maailmankaupan sopeutumiskyky näkyy kauppareittien kehityksessä. Suezin kanavan kaltaiset historialliset reitit korvataan vaihtoehtoisilla reiteillä, joihin alueelliset konfliktit vaikuttavat vähemmän. Toinen esimerkki ovat Kiinan ”Belt and Road” -aloitteen puitteissa rakennetut rautatiereitit, joiden tarkoituksena on yhdistää useita kiinalaisia kaupunkeja Euroopan talouksiin. Näillä rautateillä liikenne on myös kasvanut räjähdysmäisesti hutsien Punaisen meren hyökkäysten johdosta. Kiinan ja EU:n välisen rautatierahdin määrä kasvoi 66 prosenttia vuoden 2024 ensimmäisellä puoliskolla kahden vuoden laskun jälkeen.
Yhdysvallat-Kiina: irtikytkentä voi edetä vain tiettyyn pisteeseen asti
Huolimatta irrottautumispyrkimyksistä maailman taloudet ovat edelleen erittäin riippuvaisia toisistaan. Yhdysvalloilla ja Kiinalla on sisäisiä rakenteellisia epätasapainotiloja, jotka voidaan korjata vain ulkomaankaupan avulla.
Kiina, joka on edelleen riippuvainen viennistä kotimaisen kysynnän riittämättömyyden kompensoimiseksi, säilyttää monopoliaseman tietyillä kriittisillä aloilla, kuten laivanrakennuksessa ja konttien tuotannossa.
Yhdysvallat on edelleen riippuvainen erityisesti kiinalaistuotteiden tuonnista kasvavan kulutuksen tyydyttämiseksi. Tilanne säilyy huolimatta ”ystävyysshoring-aloitteista”, joilla pyritään vahvistamaan kauppasuhteita liittolaismaiden kanssa.
Maailmankaupan kestävyys joutuu kuitenkin koetukselle tulevina vuosina. Joidenkin Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaiden lupaama kauppasotien kiihtyminen ja maailmanlaajuisten konfliktien jatkuva kärjistyminen voivat johtaa merkittäviin häiriöihin maailmanlaajuisissa toimitusketjuissa, erityisesti Hormuzin salmen kaltaisten strategisten porttien kautta.
